Vad är skillnaden mellan vitaminer, mineraler och kosttillskott?
,
Nästa inlägg Föregående inlägg

Mitä eroa on vitamiineilla, kivennäisaineilla ja ravintolisillä?

Monipuolinen ruokavalio kattaa yleensä useimmat tarpeet, mutta työ, liikunta ja elämäntapa saavat monet silti pohtimaan lisätukea. Selvitämme tässä, mikä erottaa itse ravintoaineet kaupoissa ja verkossa myytävistä tuotteista.

Siksi käsitteet sekoittuvat

Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat usein samassa purkissa muiden aineiden kanssa, jolloin kaikki kulkevat nimellä ravintolisä. Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat kuitenkin luonnollisia ravintoaineita, kun taas ravintolisät ovat tuoteryhmä.

Ravintolisiä säädellään elintarvikkeina, ja niiden tulee täyttää muun muassa turvallisuutta, sallittuja ainesosia, merkintöjä ja väitteitä koskevat vaatimukset. Pakkauksen sääntöjenmukaisuus ei yksin tee jokaista ainesosaa sallituksi. Yksittäinen purkki ei siis tarvitse Ruotsin lääkeviraston Läkemedelsverketin ennakkohyväksyntää toisin kuin lääke.

Vitamiinit

Vitamiinit ovat orgaanisia molekyylejä, joita keho ei pysty muodostamaan lainkaan tai vain hyvin pieniä määriä. Ne jaetaan rasvaliukoisiin (A, D, E ja K) ja vesiliukoisiin (C ja B-ryhmä).

Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat rasvakudokseen ja voivat siksi kertyä haitallisille tasoille, jos saanti on äärimmäistä. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu samalla tavalla, mutta suuret annokset voivat silti olla haitallisia, esimerkiksi B6-vitamiinin kohdalla. Ruotsalaiset ravitsemustiedot osoittavat yleisesti hyvää saantia, mutta D-vitamiini on selvä poikkeus, sillä iho muodostaa sitä vain vuoden kesäpuoliskolla.

Siksi D3 on myös yksi maan tavallisimmista ravintolisistä, mielellään yhdessä K2:n kanssa, joka toimii kehossa D-vitamiinin rinnalla. Suuret annokset eivät ole laajoissa tutkimuksissa antaneet lisähyötyjä jo hyvin syöville. Enemmän ei siis ole parempi.

Kivennäisaineet ja hivenaineet

Kivennäisaineet ovat epäorgaanisia alkuaineita, joita keho tarvitsee rakenteisiin ja säätelyyn. Magnesium edistää hermoston ja lihasten toimintaa, natrium säätelee nestetasapainoa ja kalsium merkitsee luustolle.

Hivenaineet ovat hyvin pieninä määrinä tarvittavia kivennäisaineita, kuten sinkki, seleeni ja boori. Sinkki kuuluu kehon hormonituotantoon vaikuttaviin kivennäisaineisiin, kun taas vastaavaa vakiintunutta hormonihyötyä boorilisistä ei ole osoitettu.

Useimmat ruotsalaiset saavuttavat suositellut tasot, mutta tarve vaihtelee ihmisittäin. Yksipuoliset ruokailutavat, suuri energiankulutus tai heikentynyt imeytyminen suolistossa vaikuttavat, ja sama ruokalista voi siksi antaa kahdelle ihmiselle erilaiset veriarvot perimän, iän ja elämäntavan mukaan.

Mitä ravintolisät ovat?

Ravintolisät ovat ravintoaineiden tai muiden fysiologiaan vaikuttavien aineiden tiivistettyjä lähteitä. Niitä myydään kapseleina, tabletteina, jauheina tai tippoina, ja niiden tulee täydentää ruokaa, ei korvata sitä.

Kategoria on laaja. Siihen kuuluu puhtaista vitamiineista ja kivennäisaineista kasviuutteisiin, kuten ashwagandhaan ja Ginkgo Bilobaan, sieniin, kuten Lion's Maneen ja Reishiin, sekä aminohappoihin, kuten L-Tyrosiniin ja L-teaniiniin.

Säännöt kieltävät lääketieteelliset lupaukset mutta sallivat hyväksytyt terveysväitteet ehtojen täyttyessä, esimerkiksi ”sisältää C-vitamiinia, joka edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa”. Siksi vastuulliset valmistajat muotoilevat asiat varovaisesti: sallittujen ja haluttujen sanamuotojen ero on usein luultua suurempi.

Muoto ratkaisee, mitä keho voi käyttää

Kaksi purkkia, joiden etiketissä on sama milligrammamäärä, voi antaa kehossa aivan erilaiset tulokset. Kyse on biologisesta hyötyosuudesta eli siitä, kuinka paljon sisällöstä todella imeytyy.

Magnesiumglysinaatti imeytyy hellävaraisemmin kuin magnesiumoksidi, vaikka etupuolen luvut olisivat samat. Sama koskee sinkkiä, jonka pikolinaatti- ja sitraattimuodot eroavat, ja erityisesti kasviuutteita, joissa ratkaisee, onko uute vakioitu ilmoitettuun vaikuttavan aineen pitoisuuteen vai ei.

Siksi purkin 150 prosenttia päivittäisen saannin vertailuarvosta ei tarkoita 150 prosenttia kehossa. Tarkista ensin ruokavalio, tavoittele kohtuullisia annoksia ja käytä ravintolisiä puutteiden täydentämiseen, älä koko lautasen täyttämiseen.